Hurmetta ja lurexia

maaliskuu 16, 2009

Perjantaina tuli yllätyskomennus käydä laittamassa äitimuorin tilille hieman käteistä. Talletus piti käydä tekemässä Nordean konttorissa, sillä oma tilini on Osuuspankissa ja netin kautta siirrettynä raha olisi vaihtanut omistajaansa vasta seuraavana pankkipäivänä tai joskus. Kävelin siis töistä automaatillle, nostin rahaa ja lompsin konttoriin. Jonoa ei ollut kuin muutaman henkilön verran, mutta edelläni oli kyllä vanhahko musta mies, joka hassusti mulkoili virnistellen taakseen 15 sekunnin välein. Tuli pankin seinät siinä kivasti tutuiksi yrittäessäni vältellä sedän katsetta.

Pääsin kuitenkin hetken päästä tiskille asti ja kerroin ystävälliselle pankkitädille soittavani äidille kysyäkseni tilinumeroa. Hän kuitenkin sanoi voivansa etsiä numeron nimen perusteella ja sitä yrittikin, tuloksetta tosin. Kysyipä täti vielä varmistukseksi, että olihan tili varmasti kyseisessä pankissa ja nyökkäilin siinä täysin varmana asiasta. Soitin sitten äidille ja kirjoitin numeron paperille ja ojensin lapun pankkineidille. Hän katsoi lappua hetken, käänsi katseensa minuun ja hymyillen neuvoi minua siirtymään Nordean konttoriin tien toiselle puolelle. Olin perjantaihöyryissäni kävellyt Sampoon. Nolotti hieman. Anteeksi pyydelleen siinä sitten häivyin jonottamaan oikeaan pankkiin.

Powered by WordPress