Hurmetta ja lurexia

heinäkuu 29, 2008

Häähuumaa

Filed under: Elämää — Olli @ 00:12

Viikonloppuna vietimme J:n kurssikaverin häitä Kokkolassa. Säät suosi ja mukavaa oli. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten…

Ilme puhuu puolestaan vaikka ilta olikin vielä nuori. Kuvan oluttölkit eivät liity tapaukseen.

heinäkuu 24, 2008

SingStore siis otti ja päivittyi tänään. Kauppakassiin läiskäistiin ennakkouhkailuiden mukaisesti Toni Braxtonin Un-break My Heart, Leevien Pohjois-Karjala sekä Offspringin mainio All I Want. Itselläni on tapana kuitenkin katsoa kaikkien kappaleiden 30 sekunnin previkat, sillä voihan joukossa olla jokin tuntemattomampi, mutta silti kelvollinen yksilö. Näin kävi myös tällä kerralla. Heti ensisävelistä lähtien ihastuin The Proclaimers -yhtyeen Letter From America -kappaleeseen. Pitihän se käydä kuitenkin YouTubettamassa, jottei ihan tulisi ostettua sikaa säkissä ja loistavahan se oli. Aivan erinomainen. Kaiken kukkuraksi kyseessä on duetto stemmoineen kaikkineen ja voi jukra tuota skottimurretta! Ah, auvoa! Alla siis video YouTubesta (ainakin niin kauan kun se sieltä löytyy):

You need to a flashplayer enabled browser to view this YouTube video

kesäkuu 5, 2008

Kun Olli jääkaapin siivosi

Filed under: Elämää — Olli @ 23:30

Hei, olen mönjä

kesäkuu 3, 2008

Lähikaupassamme on monenlaisia myyjiä. Yksi myyjistä (vaalea, keski-ikäinen naishenkilö) on aina naama norsun vitulla, mutta vastapainoksi kauppaan tuli vastikään oikein mukava 30-40 -vuotias myyjätär. Aina hän jaksaa heittää legendaa, vaikka jonoa ja kiirettä piisaisikin. Tänään hän piippasi ostokset normaalisti, jonka jälkeen annoin pankkikorttini. Kortti kuitenkin lipsahti kädestäni ja tipahti jonnekin kassakoneen taakse, mistä myyjä sai sen kuitenkin poimittua. Kävimme suurinpiirtein seuraavanlaisen keskustelun:

O: – Ohops, anteeksi
M: – No sinähän rupesit nakkelemaan!

Myyjä vingutti korttia ja antoi sen takaisin minulle.

O: – Kiitoksia
M: – Ei sitä nyt tarvi kuitenkaan riehumaan alkaa
O: – No pitäähän sitä ny vähän työpäivän lopun kunniaksi
M: – No ei se kyllä ole mikään tekosyy!

Hulvaton mamma, ei voi muuta sanoa :)

toukokuu 19, 2008

Subwayn vihainen naismyyjäMistäköhän johtuu, että aina Subwayssa käydessämme paikan naismyyjät ovat aina todella tympääntyneitä ja epäkohteliaita? Ennen viikonloppua olin käynyt ainoastaan Torikadun liikkeessä, ja siellä suurin osa myyjistä oli juurikin naispuolisia ja lähes poikkeuksetta aina naama norsun vitulla. Lauantaina sitten J ja Je kävivät Tuiran uudessa liikkeessä ja kehuivat paikan ystävällisiä nuoria miespuolisia myyjiä. Mehän muut sitten tietysti teimme johtopäätöksen, että tietysti he olivat ystävällisiä ja avuliaita kun kaksi viehättävää nuorta neitoa astuu liikkeeseen.

Sunnuntaina tuo ihme tuli sitten itsekin todistettua. Kun astuimme sisään, olimme (minä, Je & JR) liikkeen ainoat asiakkaat. Tiskin takana touhuili nuori neiti, joka kyllä selvästi huomasi meidät, muttei kuitenkaan tehnyt pariin minuuttiin elettäkään palvellakseen meitä. Siinä hän ainoastaan tsiigaili uuniin ja venytti piliä. Noh, hetken siinä seistyämme hän viimein tuli kysymään tilaustamme (edelleen tervehtimättä). Samalla hetkellä takahuoneesta riensi auttamaan suuren tilauksemme kanssa nuori mies, joka valloitti koko porukan kohteliaisuudellaan. Isot propsit kyseiselle jannulle, hänen ansiostaan tulemme Tuiran liikkeessä varmasti toistekin asioimaan.

toukokuu 15, 2008

Uusia makuelämyksiä, osa 1

Filed under: Elämää — Olli @ 23:35

Eilen pisteltiin ääntä kohti eineksiä nimeltä crostinit. Ilmeisesti ovat kotoisin jostain Italian perukoilta. Pannulla paistettiin kevyesti oliiviöljyssä valkosipulipatonkisiivuja, joidenka päälle sitten läiskäistiin seosta, joka sisälsi tomaattia, valkosipulia, sipulia, tuoretta basilikaa ja hieman mausteita. Vaikka täysverinen kannibaali olenkin, crostinit kyllä upposivat ihan mukisematta. Nylon Beatia mukaillen sanoisin jopa että oli nannaa(nnannananaa)!

Crostinit, nuo maistuvat lärväkkeet

toukokuu 5, 2008

Vappuaattona rynnimme viime tingassa Linnanmaan marketeille. Kauppauskollisina kävimme tietysti vihreässä marketissa, mutta sieltä ei kuitenkaan ihan kaikkea tarvittavaa löytynyt ymmärrettävästi kovan kysynnän vuoksi. J sitten suuntasi naapurikauppaan ja minä jäin odottelemaan ulko-ovien kupeeseen. Joutessani siinä sitten silmäilin kaupan ilmoitustaulua ja silmään osuikin muutama mielenkiintoinen ilmoitus, joista kuvia ohessa.

Veikkaisin ammattikoululaista:

Amis menopeliä vailla

Ja mummolta viedään pyörä alta:

Voi mummo parkaa, liekkö edes tietoinen että pyörä on kaupan?

Julkkisten roina on aina kysyttyä:

Kukapa ei Sanin renkaita haluaisi, varsinkin nyt kun Aikakone tekee paluuta.

Ja sokerina pohjalla:

Vapun jälkeen on varmasti vatsa kovalla ja silloin iso hanuri on kyllä tarpeen

maaliskuu 27, 2008

Ostaisitko auton tältä mieheltä?Sunnuntaina kuume otti ja nousi ja samalla näköjään pukkasi silmätulehduksen oikeanpuoleiseen silmään. Eilettäin sama näytti tulleen myös toiseen silmään ja nyt molemmat ovat tuon näköiset kuin kuvassa. Tuo kellertävä väri on peräisin työterveyslääkärin pullosta. Värin ja vihreän valon avulla hän tarkisti, ettei silmistä löydy mitään vaurioita tms. En sitten hoksannut paljoa peilailla lääkäriltä lähdön jälkeen ja sainkin lukemattomia katseita ohikulkijoilta.

Matka kaupungilta takaisin kotiin olikin yhtä helvettiä. Kävelin ensin töistä Raksilan Prismaan, josta kävin ostamassa eineksiä huomista äijien iltaa varten ja sieltä tallustelin takaisin kahden painavan muovikassin kanssa. Bussi ei ollut tulossa vielä aikohin, joten kävin parissa kaupassa kääntymässä ja Hesessä imemässä pikaisen burgerin pahimpaan nälkään. Kun bussi nro 5 lopultakin saapui, hyppäsin väsyneenä kyytiin. Tuiran jälkeen bussi kuitenkin otti ja kääntyi oikealle vaikka olisi pitänyt jatkaa suoraan. Hetken ihmeteltyäni painoin pysähtymispainiketta ja pääsinkin jäämään pois jossain Itä-Tuiran huitteilla. Ulos hypätessäni huomasin bussin numeron olleenkin 8 eikä 5 ja määränpäänä Kiiminki eikä Jylkynkangas. ”Saatana”, tokaisin ja lähdin talsimaan kohti Merikosken pysäkkiä. Onneksi lääkäri määräsi silmätippoja ja -voidetta. Ehkä seuraavalla kerralla nousen oikeaan bussiin.

Noh, juuri risteysalueelle päästyäni ohitse kiisi bussi numero 4, eli se toiseksi paras bussi. Nelosen pysäkiltä kun on vain kilometrin verran kotiovelle. Noh, menin pysäkille ja huomasin että bussi numero 7 tulee muutaman minuutin kuluttua ja sen määränpäänä oli Kuivasranta. Muistinkin nähneeni seiskan joskus samoilla reiteillä muiden tuttujen bussien kanssa. Nousin siis seiskan kyytiin kun se pysäkille saapui. Norssin t-risteyksessä bussi kuitenkin lähti vasemmalle odottamani oikean sijaan ja jälleen jäin kyydistä ja kävelin puolisen kilometriä takaisin päin tuttujen bussien reitille. Katsoin kännykällä linjakkaasta aikatauluja ja seuraavaa nelosta pitikin odotella noin vartti. Nelosen kyydistä jäin Oinaansuolla ja kävelin sen vajaan kilometrin verran kotiin.

helmikuu 16, 2008

Ennen hamassa tulevaisuudessa odottavia tupareita tarkoituksenamme on J:n kanssa laittaa kämppää vieraskelpoiseksi. Uusien huonekalujen ja mattojen ohella makuuhuoneen maalaaminen on suunnitelmissa. Eilen haimme makuuhuoneeseen uudet verhot (tai verhon), eikä maksaneetkaan kuin reipas kolmisen sataa. Mut hienot ovat. Hommasimme tikkurilan värikartan, josta olemme funtsineet makkarin värimaailmaa.

Jotta tulevaa väritystä olisi edes vähän helpompi hahmottaa, päätin testata unohtuneita Gimp-”taitojani”. Otin makuuhuoneesta legendaarisella pokkarillamme tärisevän otoksen ja Gimp käyntiin. Scissor Select Tool on erittäin kätevä työkalu eriväristen alueiden valitsemiseen. Ei tarvi kuin klikkailla alueiden rajalla ja polku kulkee kuin taianomaisesti haluttua reunaa pitkin. Ihmeellistä. Toki polkua voi tuunailla myös jälkikäteen ja lopuksi vielä pikamaskilla (shift-q) viimeinen hionta ja hyvä tulee. Kun alue oli suunnilleen saatu valittua, loin uuden layerin ja väritin valinnan halutulla värillä. Lopuksi layerin tyypiksi ”multiply”, ikkunaan Hasselhoff ja reunojen pehmennys vielä Blur / Sharpen Toolilla, niin ihan kiva tuli. Toki seinän reunat olisi voinut vielä siistiä suoriksi, mutta se sai tällä kertaa jäädä.

Ja lopputulos:

Gimpattu makkari

helmikuu 12, 2008

Perjantaina vietimme dipbailuja. Paikalla allekirjoittanut, koirat ja 4*J, sekä julmetusti purtavaa vihanneksista karkkiin ja hot wingseista mustikkamuffineihin. Luonnollisesti kemuihin kuului myös armottomat kamppailut Singstarin parissa. Keskiviikkona tulleen Singstoren päivityksen johdosta mukaan tarttui uusista kappaleista MC Hammerin U Can’t Touch This, UB40:n Red Red Wine ja Whitney Houstonin jollotus The Greatest Love Of All. Storen vanhoja kappaleista koneelle haettiin Men At Work:n legendaarinen Down Under ja Europen ehkä vieläkin legendaarisempi Final Countdown :)

Hieman turhauttaa tosiaan tuo Singstoren nykytilanne. Päivityksiä tulee tätänykyä ilmeisesti parin viikon välein, mutta eivätpä ainakaan toistaiseksi kovin hääppösiä ole olleet. Ensimmäinen päivitys toi noin 15 suhteellisen tuntematonta kappaletta ja tämä seuraava ainoastaan 7. Täytyy kuitenkin muistaa, että pelintekijän (London Studios) lupauksissa oli koko PS2:n valtava 350:n kappaleen katalogi jo julkaisussa ja julkaisusta on kuitenkin jo useampi kuukausi. Ensimmäinen päivitys tuli vasta monen viikon vaitiolon ja yhden pitkän adressin jälkeen. Toivotaan nyt kuitenkin suurempaa valikoimaa viimeistään silloin, kun peli julkaistaan ison veden toisella puolella tässä lähitulevaisuudessa. Alkaa nuo vanhat kipaleet jo tulla turhan tutuksi.

Ja skabahan päättyi jälleen kerran joukkueiden O&J vs J&J väliseen 7-7 tasapeliin. Mutta ei hätiä, vielä me teidät nujerramme!

« Older PostsNewer Posts »

Powered by WordPress