No nyt lähti tweetit mäkeen blogista. Hölmöltähän se näytti.
Viime viikkoina on tullut pelailtua taasen Skyrimiä pitkän pitkän tauon jälkeen. Vuosi sitten operaatio jäi kesken, sillä päätin että ei minulla yksinkertaisesti ole aikaa laittaa yhteen peliin niin paljoa kuin Skyrim vaatii. Vuoden vaihteessa tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Sama kai se on, mitä sitä pelaa. Kunhan nauttii.
Ja voi pojat, Skyrim on nautinto ja eskapismia parhaimmillaan. Eilen oli kotivelvollisuuksien jälkeen kello noin 23, mutta pitihän sitä käydä vähän edistämässä oman Olexander-hahmoni eloa Tamrielissa. Tehtäväni vei kohti The Silver Hand (joukko ihmissusien metsästäjiä) -poppoon luolaa. Matka sinne oli sumuinen, pimeä ja vaivalloinen. Luolan koluttuani ja tehtävän suoritettuani astuin ulos luolasta ja hämmästys oli melkoinen, kun ulkona paistoi aurinko lähes kirkkaalta taivaalta, puut vihersivät, linnut lauloivat kauniisti ja viereisessä lammikossa kalat pomppivat. Lammen toisella puolella näkyi Stormcloaks-kapinallisten linnake (jota en menomatkalla huomannut huonon sään vuoksi), joten sinne ei ollut asiaa, niin kuin yksi linnakkeen vartijoista minulle huudahti.
Yleensä liikun tutuista paikoista toiseen pikamatkustaen (kartalta paikkaa klikkaamalla pääsen silmänräpäyksessä kyseiseen osaan maakuntaa), mutta nyt sää ja luonto näytti niin upeilta, että päätin mennä kotiini Whiterunin kylään kävellen. Heti matkan alkaessa minut yllätti rosvojoukko, joiden päihittämiseen sain onneksi apua paikalle sattumalta saapuneelta, vankia saattaneelta sotilasjoukolta. Kävelin kauniin joen vartta, jonka toiselta puolelta karhu minulle huuteli uhkauksiaan. Olin kuitenkin niin hyvällä tuulella, että päätin säästää karhun hengen ja karhu ajatteli samoin. Matkalla Whiteruniin kohtasin vielä toisen, tietullia vaatineen rosvojoukon (rauha heidän muistolleen), kaksi sapelihammaskissaa ja vaeltavan trubaduurin. Hieno oli matka se.
Skyrimiä olen pelannut yhteensä noin 65 tuntia, joka on ihan ennenkuulumaton määrä minulle, ainakin tässä pelisukupolvessa. Ainakin jos yksinpelit otetaan huomioon. Twilight Princessiä tuli Wiillä tahkottua muistaakseni noin 60 tuntia, mutta silloin ei ollutkaan vielä jälkikasvua huolehdittavana. Sen verran grafiikkahuoraa itsestäni löytyy, että pelaan peliä läppärilläni pleikkarin sijaan. Vaikka kone ei olekaan ihan viimeistä huutoa suorituskyvyltään, olen modeilla ja resoluutiota laskemalla saanut pelistä varsin hyvän näköisen. Joskaan seuraavanlaiseen silmäkarkkiin ei oma koneeni ihan yllä.
Tässä juuri testailen eilen julkaistua Homea sekä tänään saapunutta uutta Nokian 5800 XpressMusic -luuria. Molemmat vaikuttavat kivoilta ja alla uudella luurilla otettuja kuvia ensinmainitusta, jos ne tähän vaan saan liitettyä.
Hola! Tänään pamahti ensimmäinen kappale expert-vaikeustasolla läpi Guitar Herossa! Ei ole tosin aiemmin tullut kokeiltuakaan ja tuskinpa olisi mitään tullutkaan, mutta tänään tuli veivattua Coldplayn Yellow kolmen tähden arvoisesti. Olli kiittää ja kumartaa!
Blogin päivitys on ollut nyt jonkun aikaa telakalla (siitä suuret kiitokset erinomaiselle palveluntarjoajalle, Futuronille, tästä ja muista kyseisen firman sankariteoista lisää myöhemmin). Tänään kuitenkin kotiovesta pamahti sisälle Guitar Hero III: Legends Of Rock kahdella Les Paul -skeballa varustettuna. Talon kauniimpi osapuoli tosin on mahdollisimman runsain mitoin kyseistä harrastusmuotoa vastaan, mutta onneksi sain hänet ylipuhuttua (kiitos, J :)) Lisäksi sain vermeet niin hyvällä tarjouksella että on kuin rahaa laittaisi pankkiin. Eli teretulemast vaan ottamaan battlea allekirjoittanutta vastaan! :) Tosin yhden testikerran ja noin 10 biisin jälkeen taso ei edelleenkään kolmella napilla päätä huimaa, mutta eiköhän se tästä vielä parane.
Viikonloppuna vietimme porukalla (minä, 4*J, L) peli-iltaa (tai koko viikonloppu siinä oikeastaan meni) ja SingStoren väki lupaili vaikuttavaa päivitystä torstaille ja näin ollen hyviä laulumeininkejä viikonlopulle. Jostain teknisistä ongelmista johtuen päivitys tuli kuitenkin vasta tänään maanantaina, mutta oi ja voi että olikin oikein erinomaisuutta lähentelevä pläjäys. Ohessa letkuja pitkin juuri valuva ennätyssuuri kappalesetti:
Earth Wind & Fire – ”Boogie Wonderland”
Judas Priest – ”Breaking The Law”
Kim Wilde – ”Kids In America”
Savage Garden – “To the Moon and Back”
Seal – ”Kiss From A Rose”
Eppu Normaali – ”Vuonna ’85″
J Karjalainen Ja Mustat Lasit – ”Doris”
Stella – ”Aamun Kuiskaus”
Stella – ”Korkokengät”
Yö – ”Joutsenlaulu”
Muuten lista oli jotakuinkin ennalta suunniteltu, mutta tuo Boogie Wonderland yllätti positiivisesti. Tuttu laulu tosin, mutta nimi ei sanonut etukäteen mitään.
Mutta joo, hieman flunssaa näyttäisi olevan lähipiirissä, joten saapa nähdä milloinka sitä itse joutuu jäämään aamulla vällyjen väliin. Toistaseksi kuitenkin ollaan tolpillaan. Ei kait siinä sitten muuta ku soittamaan Paranoid!
Varoitus! Teksti sisältää spoilereita ja tapahtumia GTA IV -pelistä, joten jos peli ei kiinnosta tai et ole vielä päässyt pelissä loppuun saakka, lopeta lukeminen vaikka tähän.
Vietin tänään ehkä ansaitsematonta vapaapäivää ja eihän parempaa tapaa liene sitä viettää, kuin Niko Bellicin saappahissa. Nikon serkku Roman meni naimisiin rakkaan Malloriensa kanssa ja häät olivat hienot ja sopivan intiimit. Nikolla oli seuralaisenaan on/off -tyttöystävänsä Kate. Kun hääseurue asteli tapahtuman jälkeen kirkon portaita alas, ajeli kirkon edestä selvästi Nikolle katkeroitunut Jimmy Pegorino. Pegorino avasi tulen kohti seuruetta yrittäen saada Nikon hengiltä. Papalla taisi kuitenkin käsi hieman täristä ja hengestään pääsikin Kate. Ymmärrettävästi Niko oli tapahtuneesta murheen murtama ja vannoi kostoa.
Jokusen päivän tapahtumaa surettuaan (ja Pegorinon listittyään) tuli Nikolle soitto tuntemattomasta numerosta. Katehan siellä soitteli ja pyysi treffeille. Kakkahan siinä meinasi tulla housuun kun tuolla lailla haudan takaa tyttö soittelee. Noh, Niko kävi hakemassa Katen kyytiin ja treffeille mentiin. Sen verta tilanne oli kuitenkin järkyttävä, että Niko otti ja tirpaisi treffien päälle Katea turpaan. Oppiipahan olemaan eikä tuolla viisiin kummittele, perkele.
Eeeeihhh. Juuri kun luulee, ettei SingStoren päivitysten laatu voi enää laskea, niin jälleen London Studios vetäisee ässät hihastaan ja laittaa seuraavanlaisen laululitanian kauppaansa koristamaan:
International
Nick Cave & The Bad Seeds and Kylie Minogue: Where The Wild Roses Grow
Spandau Ballet: Gold
Pendulum: Granite
Duran Duran: Save A Prayer
Men At Work: Who Can It Be Now
Gossip: Listen Up!
The Stranglers: Peaches
Twisted Sister: We’re Not Gonna Take It
The Vines: Ride
Gorillaz: 19-2000
New Order: Blue Monday 88
En Vogue: ’My Lovin’(You’re Never Gonna Get It)
Pretenders: Brass In Pocket
French
Jehro: Everything
Little: J’veux Des Violons
Kenza Farah: Je Me Bats
Leslie: Mise Au Point
Luke: Soledad
Italian
Vasco Rossi: Io No
Vasco Rossi: Senza Parole
Zeropositivo: Fasi
883: Come Mai
Vasco Rossi: Basta Poco
883: Una Canzone D’Amore
Norwegian
Anne Grete Preus: Millimeter
Spanish
Miguel Bosé con Rafa Sánchez: Manos vacías
Mikel Erentxun: Mañana
Alejandro Sanz: Corazón partío
Iván Ferreiro : Turnedo
Jos ei lista tuosta viime kerran tyyliin yhtään parane, eikä tuosta poppoosta The Proclaimersin tapaisia ylläreitä löydy, niin ainoa ostettava biisi taitaa olla tuo Caven ja Kylien mainio duetto. Halvaksi tulee, mutta menkööt.
SingStore siis otti ja päivittyi tänään. Kauppakassiin läiskäistiin ennakkouhkailuiden mukaisesti Toni Braxtonin Un-break My Heart, Leevien Pohjois-Karjala sekä Offspringin mainio All I Want. Itselläni on tapana kuitenkin katsoa kaikkien kappaleiden 30 sekunnin previkat, sillä voihan joukossa olla jokin tuntemattomampi, mutta silti kelvollinen yksilö. Näin kävi myös tällä kerralla. Heti ensisävelistä lähtien ihastuin The Proclaimers -yhtyeen Letter From America -kappaleeseen. Pitihän se käydä kuitenkin YouTubettamassa, jottei ihan tulisi ostettua sikaa säkissä ja loistavahan se oli. Aivan erinomainen. Kaiken kukkuraksi kyseessä on duetto stemmoineen kaikkineen ja voi jukra tuota skottimurretta! Ah, auvoa! Alla siis video YouTubesta (ainakin niin kauan kun se sieltä löytyy):
Torstaina lävähtää jälleen sontaa SingStoreen. Naisväelle varmaan pitää hommata Toni Braxtonia ja omalle ehkä-listalle jää Foreigner ja Offspring. Aika väljähtynyttä materiaalia pitkästä aikaa. Noh, Sonyn pomot lupailivat kertoa ensi kuun messuilla ”uuden sukupolven SingStarista”, mikä sinällään on merkillistä, sillä eikö tämän pitänyt olla se uuden sukupolven SingStar…?
English
Toni Braxton Un-break My Heart
Maria Mena Just Hold Me
Aleksander With The Other Side
Margaret Berger Samantha
Turbonegro High On The Crime
The Proclaimers Letter From America
Sandi Thom I Wish I Was A Punk Rocker (With Flowers In My Hair)
OutKast Idlewild Blue (Don’tchu Worry ’Bout Me)
Weird Al Yankovich Like A Surgeon
Shakin’ Stevens This Ole House
Elvira Nikolaisen Love I Can’t Defend
The Offspring All I Want
Santogold L.E.S Artistes
Beth Orton Stolen Car
HIM Killing Loneliness
Foreigner I Want To Know What Love Is
Leonard Cohen Famous Blue Raincoat
New Kids On The Block Step By Step
Surferosa Saturday Night
French
Christophe Willem Jacques A Dit
Mademoiselle K Ça Me Vexe
Fatal Bazooka Fous ta cagoule
Norwegian
Vamp Tir Na Noir
Erik Og Kriss Det e’kke meg det er deg
Erik og Kriss Den Låta
Erik Og Kriss Dra Tilbake
Anne Grete Preus Manens Elev
Vamp Månemannen
Spanish
Melendi Kisiera yo saber
Danza Invisible Sabor de amor
Duncan Dhu En Algún Lugar
Swedish
Arja Saijonmaa Högt Över Havet
Lasse Holm & Monica Törnell È Dé Det Här Du Kallar Kärlek
Alustavien tietojen mukaan Singstoreen lävähtää tulevana torstaina seuraavat kappaleet:
English
The Wombats — Backfire At The Disco
The Offspring — Self-Esteem
Sunrise Ave — Fairytale Gone Bad
Saybia — The Day After Tomorrow
The Rasmus — In My Life
Blue — One Love
The Stone Roses — She Bangs The Drums
The Ting Tings — Great DJ
Hanna Pakarinen — Leave Me Alone
Coldplay — Fix You
The Rasmus — No Fear
Blur — Coffee & TV
OutKast — Hey Ya!
The Rasmus — Shot
Hard-Fi — Cash Machine
Placebo — Nancy Boy
David Bowie — Absolute Beginners
The Rasmus — Chill
Sanna Nielsen — Empty Room
Finnish
Indica – Ikuinen Virta
Kotiteollisuus – Helvetistä Itään
Kotiteollisuus – Tämän Taivaan Alla
French
Luke – Hasta siempre
Tina Arena – Aller plus haut
German
Falco – Out Of The Dark
Helge Schneider – Käsebrot
Jumpy & Mungo Jerry – In Der Winterzeit
Italian
Anna Oxa – Senza Pietà
Velvet – Funzioni Primarie
Swedish
Barbados – Världen Utanför
Kikki, Bettan & Lotta – Vem É Dé Du Vill Ha
Roger Pontare – När Vindarna Viskar Mitt Namn
Portuguese
Da Weasel – Dialectos da Ternura
Eli jälleen varsin keskinkertainen päivitys. Muutamia ykköslevyn biisejä kakkoslevyn omistajille, joukko kappaleita B-luokan artisteilta sekä B-luokan biisejä A-luokan artisteilta. Huoh. Mukaan tarttunee kuitenkin jokunen kotimaisista kipaleista. Ja joojoo, onhan ne lisensointiasiat hankalia kuten Sony aina jaksaa mainita, mutta eihän tällaista sontaa voi viikosta toiseen tulla. Ultrastar Deluxe taitaa tällä menolla kerätä aika suuren fanipohjan. Sen biisivalikoimaa ei juuri byrokratiasoopa hetkauta.
Vietin tänään ehkä ansaitsematonta vapaapäivää ja eihän parempaa tapaa liene sitä viettää, kuin Niko Bellicin saappahissa. Nikon serkku Roman meni naimisiin rakkaan Malloriensa kanssa ja häät olivat hienot ja sopivan intiimit. Nikolla oli seuralaisenaan on/off -tyttöystävänsä Kate. Kun hääseurue asteli tapahtuman jälkeen kirkon portaita alas, ajeli kirkon edestä selvästi Nikolle katkeroitunut Jimmy Pegorino. Pegorino avasi tulen kohti seuruetta yrittäen saada Nikon hengiltä. Papalla taisi kuitenkin käsi hieman täristä ja hengestään pääsikin Kate. Ymmärrettävästi Niko oli tapahtuneesta murheen murtama ja vannoi kostoa.
Jokusen päivän tapahtumaa surettuaan (ja Pegorinon listittyään) tuli Nikolle soitto tuntemattomasta numerosta. Katehan siellä soitteli ja pyysi treffeille. Kakkahan siinä meinasi tulla housuun kun tuolla lailla haudan takaa tyttö soittelee. Noh, Niko kävi hakemassa Katen kyytiin ja treffeille mentiin. Sen verta tilanne oli kuitenkin järkyttävä, että Niko otti ja tirpaisi treffien päälle Katea turpaan. Oppiipahan olemaan eikä tuolla viisiin kummittele, perkele.