Hurmetta ja lurexia

lokakuu 19, 2008

Jo keväällä kävivät lähitienoon pikkupojat tekemässä jäynää ja rimputtelemassa ovikelloa, jonka jälkeen juoksivat aina jonnekin kauas piiloon. Kesällä oli tuon suhteen hiljaisempaa, mutta nyt loppuviikosta tuo jatkui taas ja lisäksi he repivät joka kerta samalla kranssin ovesta. Satuin eilen olemaan kotona kun ovikelloa pimpotettiin ja eihän siellä ketään ollut, ainoastaan ovikranssi maassa. Katselin sitten olohuoneen ikkunasta, näkyisikö ketään juoksemassa karkuun. Viereisen taloyhtiön pihalla pensaiden takana näkyikin kaksi tulevaisuuden toivoa kurkkimassa. Odottelin hetkisen jotta pojat ajattelivat vaaran olevan ohi. Kun he lähtivät kävelemään rauhassa pois päin, lähdin ulos ja etsiskelemään noita kahta syyllistä.

Pojat olivatkin aika yllättyneitä kun yllätin heidät sieltä viereisen taloyhtiön pihalta ja pidin heille pienen puhuttelun. En kuitenkaan kovin suuresti torunut, sillä taisivat olla suunnilleen ekaluokkalaisia. Enpä kuitenkaan kauaa ehtinyt tapauksen jälkeen olla sisällä kun taas räkänokat kävivät ovella. Nyt alkoi Ollilla jo hieman keittämään. Vauhdilla olivat kuitenkin lähteneet karkuun, sillä mistään ikkunasta en heitä enää onnistunut bongaamaan. Muutaman minuutin kuluttua J kuitenkin huomasi pari poikaa kävelemässä viereistä tietä ja kysyi, josko he näyttivät tutuilta. Samat jannuthan ne oli, joten ei muuta kuin ulos taas. Kaksikolla meni naamat valkoiseksi kun näkivät minut ja yrittivät mennä aidan taakse piiloon. Piiloutuminen ei kuitenkaan auttanut, joten karkumatkahan siitä tuli. Pojat juoksivat niin lujaa kuin kintuistaan pääsivät (huutaen muuten samalla ”Äiiitiii!!! ÄIIIITIIIIII!”) ja minä hölkkäsin perässä. Sitten he hajaantuivat ja alkoivat tehdä vähän hajurakoa, joten laitoin juoksuvaihteen silmään, saavutin toisen nassikoista ja nappasin hupusta kiinni.

Itkua tihrustaen pojat syyttivät toisiaan ja naamat vaalenivat entisestään kun latelin heille valittuja sanoja raikkailla kirosanoilla höystettynä. Taisin mainita muun muassa että kumpikaan jäppisistä ei pysty kahteen viikkoon istumaan jos vielä kerran saan heidät kiinni teosta ja toki myös lupasin kertoa tapahtuneesta poikien vanhemmille. Hetken kuluttua lompsinkin kohti kotia paria anteeksipyyntöä ja yhtä maireata hymyä rikkaampana.

lokakuu 15, 2008

Töissä päivänä eräänä huomasimme, että vuoden 2007 eduskuntavaaleja varten luomamme Naama-vaalikone kerää edelleen tuhansia kävijöitä kuukausittain, oletettavastikin tulevien kunnallisvaalien hekuman takia. Kunnallisvaaleja varten emme kuitenkaan ruvenneet Naamaa virittämään, sillä siinä olisi ollut valtava työ ja nykyiset projektit vievät kaiken aikamme. Jotenkin suuri kävijämäärä oli kuitenkin hyödynnettävä, joten ryhdyimme tuumasta toimeen ja parin päivän ponnistuksen lopputuloksen näette tässä :)

lokakuu 8, 2008

Tänään päätin jonottaa pitkästä aikaa. Riensin aamulla ennen sian pierua, eli siinä puol kasilta Stockmannin eteen jonottamaan. Jono oli jo tässä vaiheessa ovelta (Kauppurienkadun puolella sijaitseva sisäänkäynti) sille Pekurinkulman kioskille. Tarkoituksena oli siis saada lentoliput Hulluilta päiviltä Wieniin, jonne lähtisimme häiden jälkeen sitten helmikuun lopussa. Sain käteeni jonotusnumeron 80. Numeroitahan jaettiin ainoastaan Finnairin matkoja halajaville, mutta toki jonossa oli myös useita matkatoimiston matkojen jonottajia.

Ovet aukesivat klo 8.00 ja kun viimein pääsin sisälle, oli talo jo täynnä hulluja repimässä paitoja toistensa käsistä ja kuuluttamassa asioita mikrofoniin. Kun pääsin neloskerrokseen, oli menossa vuoronumero 4. Ajattelin että ehkä tässä jonkun aikaa saa odotella, enkä jäänyt silloin jonottamaan nettipäätteisiin (joihin myös oli pitkät jonot). Lähdin alakertaan kiertelemään ja palasin takaisin noin 10 minuutin kuluttua, jolloin menossa oli numero 5. Tsiisus. Otin ja hyppäsin jonottamaan nettipääteen luokse. Edelläni oli tällöin ehkä 20 henkilöä. Seuraavat 2 tuntia menikin siinä mukavasti seisoskellessa ja lopulta siinä klo 10 jälkeen olikin liput viimein ostettu. Tällöin lippujonossa oli menossa vuoronumero 37 suunnilleen, joten onneksi jonotin päätteelle.

Reissun päätteeksi latasin vielä säkin täyteen kaikenmoisia epäterveellisyyksiä alakerran alelaarista, jonka jälkeen heitin hullunmyllylle hyvästit. Olipas kokemus, hyi helvetti.

… ja vitut!

Näköjään oli sivusto ollut taas tovin saavuttamattomissa, kiitos tuon saatanan kätyrin, Futuron Internetin. Kiva kun ilmoittavat päivityksistä näin jälkikäteen ja yleensä vasta sitten kun asiakkailla ilmenee ongelmia ja silloinkin ainoastaan omilla nettisivuillaan. Nytkin näköjään pukannut hyvän tovin Internal Server Erroria tiedostojen oikeuksista johtuen. Samasta syystä lakkasi OTPS:n sivujen hallintapaneelin wysiwyg-editori toimimasta. Saihan sitäkin ihmetellä taas, perkele. Tarkoitus on ollut jo kauemmin parjata tuota em. paskakasaa, jota myös palveluntarjoajaksi joku on erehtynyt kutsumaan. Ei vaan ole oikein viitsinyt kun sivusto tälläkin hetkellä on heidän palvelimellaan. Nyt lienee kuitenkin aika ottaa kirahvia sarvista ja kakistaa ulos kaikki parin vuoden aikaiset patoutumat.

Köyhänä opiskelijana aikoinaan hommasin ensimmäisen weppihotellin Verkkomestarilta (nyk. RackGlobal) edullisen hinnan vuoksi. Palvelu oli ystävällistä, mutta luotettavuus oli aika heikkoa. RackGlobalista ei nyt kuitenkaan enempää, mutta sen verran kuitenkin että sitäkään firmaa en nykyään suosittelisi edes vihamiehilleni. Todella heikkoa on taso nykyään. Mutta takaisin Futuroniin, josta pari vuotta sitten hommasin webhotellin edullisen hinnan ja hyvien ominaisuuksien vuoksi.

Aikaisemmin olin pyrkinyt kiertämään lafkan kaukaa, sillä firman toiminta vaikutti vähintäänkin epäilyttävältä. Futuronin nettisivuilla oli nimittäin taannoin foorumi, jonne sitten alkoi vähitellen kertyä aika paljon vikailmoituksia. Aluksi ilmoitukset kuitattiin tylysti tai niihin jätettiin vastaamatta. Seuraavaksi ilmoituksia alettiin sensuroimaan ja poistamaan ja lopulta koko foorumi suljettiin. Olihan runsaat vikailmoitukset tietysti huonoa mainosta firmalle.

Noh, hyvän tarjouksen nähdessäni päätin viimein kokeilla Futuronia. Aluksi kaikki tuntuikin menevän mainiosti, vaikkakin lyhyitä katkoksia oli silloin tällöin. Kesällä 2007 alkoi kuitenkin tapahtumaan. Keväällä olin tehnyt erään ohjelmointikurssin harjoitustyöksi näppärän mobiiliblogin, jonne lähettelin kännykällä näpsimiäni kuvia suoraan luurista käsin. Kesällä myös väsäsin ensimmäisen version blogistani. Joskus heinäkuun lopulla kuitenkin kaikki sivustoni tiedostot olivat kadonneet täysin yhtäkkiä. Tuolloin loppukesästä firmalla oli meneillään sivustojen siirto kotimaisille palvelimille, joka ei tainnut muutenkaan sujua ihan ongelmitta. Itse asiassa koko touhu oli varsin kummallista, sillä firma lähetti sähköpostia asiakkaille asiasta ja asiakkaiden piti erikseen ilmoittaa jos EIVÄT halunneet sivujaan siirrettävän. Luonnollisesti sivujen siirrosta perittiin maksu. Netistä saikin lukea myöhemmin vihaisten asiakkaiden kommentteja tapahtuneesta, sillä usein kesällä sitä sähköpostia ei lueta niin usein ja sitten kun jossain välissä postilaatikkoon alkaa tipahtelemaan perintäkirjeitä maksamattomista laskuista, niin eihän se paljoa hymyilytä.

Itse kuitenkin luin sähköpostin ja maksoin muutaman euron siirtomaksun nopeampien yhteyksien toivossa. Ilmeisesti siirrossa kuitenkin meni joku reisille ja eräs kaunis päivä kaikki edellisten 3-4 kuukauden aikana tekemäni tiedostot olivat teillä tietämättömillä. Tiedustelin asiaa Futuronin asiakaspalvelusta 31. heinäkuuta ja seuraavana päivänä sainkin vastauksen ja mobiiliblogin takaisin. Normiblogi oli kuitenkin edelleen kateissa. Olin jälleen yhteydessä asiakaspalveluun elokuun 1. päivä, mutta mitään vastausta ei kuulunut. Seuraavan kerran tiedustelin kadonneiden tiedostojen perään 16. elokuuta jälleen ilman vastausta. Jälleen 26. elokuuta yritin heihin ottaa yhteyttä, enkä tälläkään kertaa saanut vastausta. Vaikka perin kärsivällinen henkilö olenkin luonteeltani, niin tässä vaiheessa alkoi jo hieman kävyt syttymään ja elokuun 31. päivä lähettämäni viestin ilmapiiri olikin jo varsin tummanpuhuva. Yllättäen seuraavana päivänä sainkin viimein vastauksen ja sen sisältö oli seuraava:

Meillä ei ole mitään ongelmia, eikä asialle voida enää tehdä muuta. Asia ei ole meidän korjattavissamme.

Että kiitti vaan. Sillä samalla punaisella hetkellä tuon luettuani lähetin viestin Futuronille, jossa pyysin heitä irtisanomaan palvelun. Siitä PUOLITOISTA VIIKKOA myöhemmin sain heiltä viestin, jossa kerrottiin sivun osoite, missä palvelun voi irtisanoa ja sen teinkin. Olin kuitenkin saanut laskun jo toisesta vuodesta, sillä tuolloin 1.9. tuli tasan vuosi täyteen Futuronin asiakkaana. Ymmärrettävistä syistä kieltäydyin kuitenkin kohteliaasti maksamasta laskua, kunnes sain perintätoimistolta kirjeen. En kuitenkaan jaksanut enää tapella asiasta, joten maksoin laskun ja päätin kärvistellä kuitenkin vielä Futuronin hoteissa. Ihme ja kumma, firma oli kuitenkin kerrankin tehneet niin kuin olin halunnut ja olivat irtisanoneet palvelun vaikka laskunkin olin maksanut. Palvelu oli heidän mukaan irtikytketty tuolloin 1.9. vaikka siitä yli kymmenen päivää myöhemmin käskivät käyttää siihen tarkoitettua erillistä lomaketta. En mielelläni käytä näitä nykyään ah, niin trendikkäitä weppilyhenteitä, mutta silloin olo oli jotakuinkin wtf ja ilme o_O.

Noh, jälleen lähetin heille tulikivenkatkuisen viestin ja kehoitin heitä maksamaan takaisin rahat palvelusta, jonka olin maksanut ja jonka he olivat sulkeneet. Ja oikein arvasitte, ei vastausta heidän taholtaan. Parisen viikkoa myöhemmin otin jälleen yhteyttä ja tällä kertaa pyysin rahoja takaisin TAI vaihtoehtoisesti palvelun uudelleenkytkemistä. Uhkasin myös vetäväni pari muuta ylläpitämääni (ei maksamaani) sivustoa heiltä pois, mikäli jompikumpi toiveistani ei toteudu. Ja kas, yllättäen seuraavana päivänä wonderboy.info oli jälleen pystyssä. Uudelleenavauksesta jouduin kuitenkin pulittamaan 5 euroa. Sivusto oli kuitenkin jollain ikivanhalla palvelimella, mutta kuin ihmeen kaupalle he siirsivät sivuston entiselle palvelimelle kun sitä heiltä pyysin. Vanhat tiedostot olivat kuitenkin edelleen kateissa, mutta niiden suhteen olinkin jo heittänyt toivoni.

Talvi menikin Futuronin asiakkaana rattoisasti, vaikkakin lyhyitä katkoksia oli usein. Alkusyksystä siirsin Oulurastien nettisivut tuonne oman weppihotellini alaisuuteen, sillä RackGlobalilla tuli usein loppukuusta sivustolle varattu siirtokaista täyteen. Ongelmitta ei kuitenkaan selvitty tänäkään syksynä. Syyskuun alussa sivuston paikalle oli ilmestynyt tukuttain mainoksia ja teksti ”Coming soon – check back!”. Pitkällisen kirjevaihdon jälkeen sivusto palasi taas toimintaan ainoastaan mennäkseen uudelleen tuohon em. tilaan useita kertoja. Lopulta mainoksetkin katosivat ja tilalla oli ainoastaan teksti ”Notice: This domain name expired on 09/07/08 and is pending renewal or deletion”. Iiihanaa. Jälleen vihainen viesti Futuronille ja vajaan viikon (+ muutaman hoputusviestin) jälkeen he saivat sivuston toimintakuntoon. Kuulemma tuon vuoden takaisen irtisanomisfiaskon jälkeen domainin automaattinen uusinta oli pois päältä tms.

Eli paskan möivät. Olkaa hyvä ja kiertäkää tämä satiaispesä kaukaa ja levittäkää sanaa. Kunhan hieman ylimääräistä rahaa jossain välissä löytyy, tilaan palvelun joltain oikealta firmalta. Ehkä tämän kaiken ruljanssin olisi jotenkin kestänyt, jos firma olisi missään vaiheessa pahoitellut kämmejänsä tai tarjonneet jotain mahdollisesti hyvitykseksi tai edes pyytäneet anteeksi koko fiaskoa. Mutta ei niin ei, laittavat vaan kaikki muiden (yleensä asiakkaan) syyksi ja pesevät kätensä kaikista ongelmista.

Lisää mainioita tarinoita Futuronista voipi lukea seuraavista osoitteista ja lisää on netti pullollaan:

Pahoittelen kirjoituksessa esiintyviä typotuksia ja muita virheitä. Tajunnanvirtaa oli tämä.

syyskuu 8, 2008

Hämähämähäkki

Filed under: Yleistä höpinää — Olli @ 19:38

http://www.onemotion.com/flash/spider/

elokuu 29, 2008

Varoitus! Teksti sisältää spoilereita ja tapahtumia GTA IV -pelistä, joten jos peli ei kiinnosta tai et ole vielä päässyt pelissä loppuun saakka, lopeta lukeminen vaikka tähän.

Kate McRearyVietin tänään ehkä ansaitsematonta vapaapäivää ja eihän parempaa tapaa liene sitä viettää, kuin Niko Bellicin saappahissa. Nikon serkku Roman meni naimisiin rakkaan Malloriensa kanssa ja häät olivat hienot ja sopivan intiimit. Nikolla oli seuralaisenaan on/off -tyttöystävänsä Kate. Kun hääseurue asteli tapahtuman jälkeen kirkon portaita alas, ajeli kirkon edestä selvästi Nikolle katkeroitunut Jimmy Pegorino. Pegorino avasi tulen kohti seuruetta yrittäen saada Nikon hengiltä. Papalla taisi kuitenkin käsi hieman täristä ja hengestään pääsikin Kate. Ymmärrettävästi Niko oli tapahtuneesta murheen murtama ja vannoi kostoa.

Jimmy PegorinoJokusen päivän tapahtumaa surettuaan (ja Pegorinon listittyään) tuli Nikolle soitto tuntemattomasta numerosta. Katehan siellä soitteli ja pyysi treffeille. Kakkahan siinä meinasi tulla housuun kun tuolla lailla haudan takaa tyttö soittelee. Noh, Niko kävi hakemassa Katen kyytiin ja treffeille mentiin. Sen verta tilanne oli kuitenkin järkyttävä, että Niko otti ja tirpaisi treffien päälle Katea turpaan. Oppiipahan olemaan eikä tuolla viisiin kummittele, perkele.

elokuu 1, 2008

Luovutin

Filed under: Elämää,Yleistä höpinää — Olli @ 21:41

Kävin tänään luovuttamassa verta ja hyvä niin, sillä viime kerrasta näyttäisi papereiden mukaan kuluneen jo lähes kaksi vuotta. Monesti on ollut tarkoitus mennä, mutta yksin ei ole tullut lähdettyä. Tälläkin kertaa kyselin työkavereita mukaan, mutta ei neula oikein houkutellut vaikka ylistinkin maittavaa ruokatarjontaa. Tälläkin kertaa tarjolla oli kaikenlaista hyvää syötävää ja juotavaa. Viime kerrasta uutta olivat muun muassa herkulliset kolmioleivät ja jäätelö.

Itse luovutus meni ongelmitta, vaikka meinasikin olla lähellä, etten olisi päässyt sideharsorullaa puristelemaan. Viime kerralla hemoglobiiniarvo huiteli jossain 175:n paikkeilla, kun nyt kahden tai kolmen mittauksen keskiarvoksi saatiin ainoastaan 139. Alarajahan miehillä on 135, mutta suuren pudotuksen takia henkilökunnan piti soitella jollekin lääkärille ja varmistaa luovutuksen mahdollisuus. Lisäksi sain rautatabletteja naposteltavaksi kotiin.

Tämänkertainen luovutus taisi olla kuudes tai seitsemäs ja tästä lähtien aion kyllä käydä useamminkin. Onhan se kuitenkin hyvään tarkoitukseen ja tokihan se tarjoilu aina houkuttelee. Ja hyvän mielenkin sieltä aina saa :)

kesäkuu 3, 2008

Lähikaupassamme on monenlaisia myyjiä. Yksi myyjistä (vaalea, keski-ikäinen naishenkilö) on aina naama norsun vitulla, mutta vastapainoksi kauppaan tuli vastikään oikein mukava 30-40 -vuotias myyjätär. Aina hän jaksaa heittää legendaa, vaikka jonoa ja kiirettä piisaisikin. Tänään hän piippasi ostokset normaalisti, jonka jälkeen annoin pankkikorttini. Kortti kuitenkin lipsahti kädestäni ja tipahti jonnekin kassakoneen taakse, mistä myyjä sai sen kuitenkin poimittua. Kävimme suurinpiirtein seuraavanlaisen keskustelun:

O: – Ohops, anteeksi
M: – No sinähän rupesit nakkelemaan!

Myyjä vingutti korttia ja antoi sen takaisin minulle.

O: – Kiitoksia
M: – Ei sitä nyt tarvi kuitenkaan riehumaan alkaa
O: – No pitäähän sitä ny vähän työpäivän lopun kunniaksi
M: – No ei se kyllä ole mikään tekosyy!

Hulvaton mamma, ei voi muuta sanoa :)

toukokuu 23, 2008

Meidän isä syö teidän äitien pöydät

toukokuu 19, 2008

Subwayn vihainen naismyyjäMistäköhän johtuu, että aina Subwayssa käydessämme paikan naismyyjät ovat aina todella tympääntyneitä ja epäkohteliaita? Ennen viikonloppua olin käynyt ainoastaan Torikadun liikkeessä, ja siellä suurin osa myyjistä oli juurikin naispuolisia ja lähes poikkeuksetta aina naama norsun vitulla. Lauantaina sitten J ja Je kävivät Tuiran uudessa liikkeessä ja kehuivat paikan ystävällisiä nuoria miespuolisia myyjiä. Mehän muut sitten tietysti teimme johtopäätöksen, että tietysti he olivat ystävällisiä ja avuliaita kun kaksi viehättävää nuorta neitoa astuu liikkeeseen.

Sunnuntaina tuo ihme tuli sitten itsekin todistettua. Kun astuimme sisään, olimme (minä, Je & JR) liikkeen ainoat asiakkaat. Tiskin takana touhuili nuori neiti, joka kyllä selvästi huomasi meidät, muttei kuitenkaan tehnyt pariin minuuttiin elettäkään palvellakseen meitä. Siinä hän ainoastaan tsiigaili uuniin ja venytti piliä. Noh, hetken siinä seistyämme hän viimein tuli kysymään tilaustamme (edelleen tervehtimättä). Samalla hetkellä takahuoneesta riensi auttamaan suuren tilauksemme kanssa nuori mies, joka valloitti koko porukan kohteliaisuudellaan. Isot propsit kyseiselle jannulle, hänen ansiostaan tulemme Tuiran liikkeessä varmasti toistekin asioimaan.

« Older PostsNewer Posts »

Powered by WordPress